Voidaanko luomuviljelyllä ratkaista ruuantuotannon ympäristökuormituksen kysymyksiä?
Ruoantuotannon ympäristökuormitus on kiistatta suuri. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 12 % syntyy yksinomaan maataloudesta, ja muun kuormituksen vähentyessä maataloudesta on tullut merkittävin vesistöjen kuormittaja. Pellonreunojen ja niittyjen katoaminen sekä viljelykasvilajiston yksipuolistuminen ovat myös vähentäneet maatalousluonnon monimuotoisuutta. Suomessakin monimuotoisuutta hyvin indikoivat linnut ovat vähentyneet jyrkästi maatalousympäristöissä.
Vaikka maan käytön kannalta luomu onkin tavanomaista tuotantoa huonompi vaihtoehto, erityisesti maaperän kasvukunnon ja luonnon monimuotoisuuden kannalta luomuviljely päihittää perinteisen viljelyn. Lukuisten tutkimusten perusteella on selvää, että kasvit ja niveljalkaiset – eli muun muassa ruoantuotannon kannalta merkittävät hyönteiset kuten pölyttäjät, hyötyvät luomuviljelystä. Niveljalkaisten lisääntyminen taas vaikuttaa pitkälle ravintoverkossa, lisäten hyönteisiä ravintona käyttävien lajien, kuten lintujen, määrää.
Miten luomun käytäntöjä voitaisiin kehittää ja soveltaa laajemmin?
Jotta tulevaisuuden ruokajärjestelmä saataisiin vastaamaan kasvavaa kulutusta ja ympäristön kantokykyä, on tärkeää kysyä, miten luomujärjestelmän sääntöjen tulisi kehittyä ja toisaalta miten luomuviljelyn positiivisia käytäntöjä saataisiin laajempaan käyttöön. Luomu voisi olla kokoaan suuremmassa roolissa ratkaisemassa maailman ruoantuotannon haasteita, mutta se vaatii myös luomujärjestelmältä kehittymistä viimeisimpään tutkimustietoon nojaten, eikä vähiten satotasojen nostamista.
Tuotantomenetelmien kirjo on nykyisellään laaja sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä. Viljelijöitä tulisi kannustaa ympäristölle suotuisien viljelymenetelmien käyttöön tuotantotavasta riippumatta. Tavanomaisessa viljelyssä tulisi siirtyä yhä enemmän kierrätyslannoitteiden käyttöön sekä biologisen typen sidonnan lisäämiseen. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tuottajia tulisi ohjata yhä enemmän tilakohtaisesta ja alueellisesta erikoistumisesta monipuoliseen tuotantoon ja pois ravintoverkkoihin vaikuttavien torjunta-aineiden käytöstä. Peltojen ja viljelymaisemien monimuotoisuutta on lisättävä. Luomu toimii tässä hyvin – viljelykierrot ja pellon käyttö ovat monimuotoisempia kuin tavanomaisessa maataloudessa.
Luomu – tai viljelykäytännöt ylipäätään – yksin eivät kuitenkaan ratkaise globaaleja ruoantuotannon ongelmia. Niiden ratkaisemiseksi vaaditaan globaalisti reilumpaa ja tasaisemmin jakautunutta ruoan tuotantoa, siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon sekä ruokahävikin suitsimista.
Luomutuotanto ja tulevaisuuden kestävä ruokajärjestelmä (pdf)
Teksti: Auli Elolahti
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista